Kurssi antoi minulle välineitä laajentaa omaa ajatteluani.

Kurssilla opin tulemaan paremmin toimeen vaimoni kanssa.

Opin ajattelemaan ajattelemisen ajattelemista, tuli tarve säännölliseen ajattelemisen ajattelemiseen.

Opin, että ajatuskoneisto on syytä virittää huippuunsa, jotta kirkkaat ajatukset onnistuvat parhaiten.

Parasta antia oli eri näkökulmien tietoinen hakeminen.

Opin ensisijaisesti arvostamaan pyrkimystä laajentaa omaa ajattelua ja elämänpiiriä.

Opin kurssilla sen, kuinka valtavan suuri vaikutus filosofialla ja nimenomaan filosofisella ajattelulla on käytännön elämään.

Sain eväitä arkipäivän ongelmien systeemiälykkäässeen ratkaisuun, oman ajattelun laajentamiseen ja omien ajatuksellisten pullonkaulojen tunnistamiseen ja särkemiseen. Oivalsin, että omalla kasullani ei ole rajoja, kaikki on kiinni itsestäni. Tuli valtava nälkä, tästä on minulle todella hyötyä, tahdon lisää!

Kirjoittamisen ajatuksia selkeyttävä voima palasi, kun aloin työstää ajatuksiani paperilla.

Koittaessani soveltaa systeemiälyä polttavien työ- ja ihmissuhdeongelmiin opin kuutiometrin nöyryyttä; vaikka teoriassa tiedän miten tulisi toimia, on systeemiälykäs toiminta kaikkein vaikeinta silloin kun sitä todella tarvitsisin. Siitä syntyi elämänikäinen haaste kasvaa paremmaksi ihmiseksi.

Kurssilla olen oppinut, että ajatella voi paitsi ajatuksia, myös ajatuksienkin ajatuksia ja samalla elämä on tullut kyllä moniulotteimmaksi, mutta myös paljon, paljon monisärmäisemmäksi ja monimutkaisemmaksi, kun mikään ei ehkä olekaan sitä, miltä ensin päällisin puolin näyttää. Sinisilmäisenäkin on silti ollut upea elää, vaan ainahan kaiken voi tehdä vielä paremmin, ehkäpä itse elämänkin?

Luentosarja sattui oman elämäni kannalta hyvään vaiheeseen. Olin juuri tammikuussa aloittanut työt oltuani kaksi ja puoli vuotta kotona. Olin paljon miettinyt elämääni ja sen suuntaa ja lähtenyt tutkimusmatkalle itseeni. Luennot sekä vahvistivat ajatteluani, että olin oikealla tiellä että herättivät monia uusia ajatuksia. (Luennot merkitsivät minulle niin paljon, että osallistuin viimeiselle luennolle migreenikohtauksesta huolimatta - enkä todellakaan kadu!)

Tämä kurssi onnistui oivallisesti rakentamaan käsitykseni, mitä käytännön filosofia voi olla.

Kurssilla oppimistani kuten oppimista yleensä on vaikea käsitellä, kuten tulen esseessäni kuvaamaan. Oppimista edistivät ainakin luentojen ilmapiiri sekä luennoitsijan ja vieruskavereiden kohtaaminen luentojen ja energiakeskusteluiden yhteydessä. Tällä kurssilla oli ehdottomasti eheyttävä vaikutus minuun, kuin palaset ja ajatukset olisivat löytäneet paikkansa.

Opin paremmin ymmärtämään ja arvioimaan kriittisesti omaa tapaani ajatella.

Antiikin aikana oli ihmisillä runsaasti aikaa miettiä filosofisia teemoja, sitten tulivat sota ja nälänhätä ja ymmärrettävästi aikaa ei enää ollut pohtia asioita vaan yrittää säilyä hengissä. Nykymaailmassa ei tällaisia ongelmia ole, ainakaan Suomessa, mutta kiroukseksi on muodostunut stressi ja kiire. Vaikka jossain välissä olisi aikaa maata auringossa ja miettiä filosofisia asioita, stressi katkaiseee tällaiset ajatukset ja vaihtaa päälle yleisen ajattelemattomuuden. Tämä kurssi avasi taas silmiäni tähän faktaan ja antoi uusia haasteellisia teemoja mietittäväksi. Opin myös avaamaan mieleni systeemiajattelun ihmeelliseen maailmaan.

Reflektioesseeni on kuvaus itsestäni, sillä itseni ja toimieni ymmärtäminen uudessa valossa on suurin anti, jonka tältä kurssilta sain.

Luennot syvensivät ajatteluani useammallakin alueella. Parhaiten mieleen jäi Irigaray, josta luen varmasti kesän aikana lisää.

Paljon; asiat ovat vieläpaljon enemmän kuin miltä näyttävät; oppiminen ja pohdiskelu on kivaa.

Olen tullut hyvin vahvasti tietoiseksi siitä että pelkkä hyvästä elämästä tietäminen ei vielä sinänsä merkitse kovin paljon; se täytyisi myös saada näkymään muutoksina arkielämässä.

En ole aikaisemmin havainnut näin selvästi sävyjen ja tunnelman merkitystä.

Minussa on vahvistunut halu kehittyä huippuosaajana.

Olen pohtinut paljon sitä, miten minun olisi viisainta suhtautua sellaisiin ihmisiin, jotka eivät jaa ajattelun laajentamisen ja itsensä kehittämisen pyrkimyksiä kanssani.

Minulle on tämän kevään aikana paljolti tämän kurssin ansiosta auennut mahdollisuus nähdä asioita myös humanistin silmin.

Under denna kurs, Mat-2.197 Filosofia ja systeemiajattelu, har jag till min glädje märkt en utveckling och förbättring av min förmåga att betrakta mig själv och I synnerhet mina inlärda beetendemönster samt attitydet I ett mera objectivt och därmed också mera konstruktivt perspektiv. Tack för en givande och medryckande föreläsningsseria!

Kiinnostuin monista kirjoista.

Uskon että ihminen voi kehittyä uudelle tasolle.

Pyrin suhtautumaan arkipäiväisiin tilanteisiin uudella tavalla.

Kurinalaisuuden tärkeyttä. Nöyryyttä. Tinkimättömyyttä totuudesta. Heräämistä. Minän-tekniikoita. Kuuntelemisen tärkeyttä.

Voin olla eksyksissä, vaan en hukassa.

Sanoja asioille, joilla ennemmin ei ollut mitään kielellistä muotoa.

Käyttämään kirjallisuutta ja muuta materiaalia.

Ajattelu monitahoistui jollakin tapaa, kurssilta sai monia uusia ajatuksia. Esimerkit olivat loistavia, sillä niistä voi olla varma, että ne pysyvät mielessä vuosikausia. Sokrateen ajatuksia taas on syytä kerrata aina toisinaan. Jotkut ajattelutavat saivat hienoja nimiä, toiset vain laajenivat. Sokrates on heppuna mielenkiintoinen ja montahoinen. Häneen voi pohjata paljon.

Nyt on suorastaan pakko alkaa taas kantaa kirjoja kirjastosta ja ahmia niitä lävitse.

Niin paljon, ettei sanotuksi saa.

Nopeus ja momentti ovat kunnossa, suuntaa olisi ehkä syytä muuttaa.

Ajattelun ajattelemista ja pullonkaulojen murtamista.

Opin katsomaan asioita uudella tavalla, käsiteltävät teemat herättelivät uusia ajatuksia ja havahduttivat ajattelemaan. Näkökulma muuttui, ja opin, että filosofinen kirjallisuus tarjoaa laajan elämäntiedon- ja taidon lähteen.

Ylärekisterin käsitteen, pullonkaulat ja paljon muuta.

Sain pitkästä aikaa suloisen pakon ajatella, ja mikä myös tärkeätä, eritellä omia ajatuksia kirjallisesti. Sanat muuttuvat toisiksi kun ne saa paperille. Luennot herättivät ajatuksia, erityisesti tekstissäni käsittelemät kohdat, eivät jättäneet kertaakaan kylmäksi. Ajatuksia kimpoili puolesta ja vastaan, ja oli hienoa hoksata, että pohdinta on tietysti paikallaan täällä TKK:ssakin.

Kurssi auttoi minua tiettyjen ajatuksellisten pullonkaulojen yli ja mursi tiettyjä ajatuskehikoitani, joihin olin viime aikoina tiedostamattani juuttunut. Olen osallistunut molempiin aiempiin E. Saarisen TKK:lla järjestämiin kursseihin, ja parin vuoden aikana tapahtunut sisäinen muutosprosessi sai jälleen upean lisäsysäyksen. Lämpimät kiitokset hienosta ja ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, jonka merkitys tuntuu järisyttävän ja valkenevan päivä päivältä yhä enemmän!

Kanskeär filosofin trots allt inte bara ett intellektuellt redskap för dom som redan har allt man egentligen behöver. Utan den kan också användas av vanliga arbetande människor.

Oikeastaan tärkein asia, jonka kurssin aikana huomasin, on että yllättäin myös mieheni on alkanut ajatella asioita syvällisemmin. Olen jopa saanut häneltä kukkia. Hänestä on löytynyt uusia ulottuvuuksia.

Opin tietoisemmin kyseenalaistamaan voimassaolevia rakenteita ja ajattelutapoja ja sain paljon uusia avartavia kysymyksiä. Joihinkin jo vastaamiini kysymyksiin keksin uusia ratkaisuvaihtoehtoja.

Löysin lisäksi Esa Saarisen innostavasta luennoimistyylistä paljon työkaluja myös omaan esiintymiseeni sekä itse itseni motivointiin ja energisointiin.

Mm. ajattelemaan uudella tavalla ja (esimerkiksi) ymmärtämään asialleen omistautumisen merkityksen.

Ajattelun ajattelemista (=> hyvä elämä), systeemiajattelua (=> oppiva organisaatio).

Käsitteitä oman ajattelun ja elämäni jäsentämiseksi.

Sain työkaluja oman ajatteluni jäsentämiseen ja erilaisten systeemien havaitsemiseen. Opin, että voisin ajatella myös toisin.

Kurssi todella sai aikaan ajatuksen liikettä minussa. Pitää siis pitää huoli ettei se pysähdy eikä latistu, oppia itse muistuttamaan itseään elämänfilosofisten asioiden työstämisestä.

Kurssin suuri anti minulle oli ajatustenb lentoon lähtö, pullonkaulojen tiedostaminen ja niiden työstäminen jatkossa rikki tai vähintäänkin niiden laajentaminen, henkinen keveä olo joka syntyi tömäkästä sanomasta, olo että ajattelun muuttaminen elämää onnellisempaan suuntaan vieväksi on mahdollista.

Lisää oppimisesta, kyseenalaistamisesta, kuuntelemisesta, ajattelemisesta, olemisesta, arvioimisesta, tuntemisesta, pohtimisesta, tekemisestä, analysoinnista, elämisestä ja kaikesta siitä, mistä lopulta on kysymys.

Kaikessa kiireessäni ja tavoitteellisuudessani olin unohtanut kuunnella itseäni. Uskon että palasin omaan mieleeni.

Olen aina pitänyt ajattelemisesta, mutta kurssin aikana opin ajattelemaan omasta mielestäni entistä laaja-alaisemmin ja tietoisuuteni ajattelemisesta lisääntyi huomattavassa määrin.

Kehitin ajatteluani. Ajattelin.

Tajuntaalaajentavia elämänhallintatekniikoita.

Opin kurssilla paljon uusia ajatusmalleja ja keinoja rikkoa urautuneita ajatuskulkuja. Opin myös paljon eri filosofeista ja heidän mielipiteistä. Sokrateen ideat painuivat mieleen ja niistä sekä Esa Saarisen esimerkeistä sai paljon virikkeitä oman elämän pohdiskeluun. Saarinen onnistui myös maalaamaan filosofian historiaa puheidensa lomassa yleissivistäväksi tauluksi, joka osaltaan auttaa ajatusten jäljentelyssä. Opin myös Matti Alahuhdan tavoin kysymään: Mikä juuri nyt on entistäkin tärkeämpää?

Kurssi tarjosi kiinnostavan ajattelufoorumin käydä elämänfilosofista pohdintaa, ja luennoilla esitettiin monia innostavia teemoja ja käyttökelpoisia käsitteitä ajattelun ja meta-ajattelun monimuotoistamiseksi.

Sain alkustartin filosofian maailmaan ja alustavan aavistuksen siitä, kuinka filosofia ja systeemiajattelu voisivat muuttaa minun maailmaani.

Filosofista käsitteistöä, ja sen suhdetta maalaisjärkeen sekä filosofian käytännönläheisyyttä.

Opin antiikin filosofien ajatuksia, sekä kritisoimaan niitä. Yritin soveltaa filosofiaa omiin arkipäivän ongelmiin.

Filosofia elämänasenteena tarjoaa konkreettisia ratkaisuja hyvään elämään. Itseohjautuvuus, vaihtoehtosettien joukko ja pihtaamisen koston kierre inhimillisen kanssakäymisen perusmuotona kolahtivat erityisesti.

Löysin hämmästyksekseni jo ensimmäiseltä luennolta paljon asiaa, jota en oikeastaan tiennyt edes etsiväni, mutta sen löytäessäni tiesin, että tätä olisi kyllä etsinyt jos olisi tajunnut.

Kurssin käyminen oli minulle aika henkilökohtainen kokemus, jonka aikana tuli pohdittua omaa elämääni monelta kannalta. Erityisen tärkeiksi nousivat minulle teemana suhde toisiin ihmisiin. Kiitos hienosta kurssista, josta on hyötyä valtavasti enemmän kuin vain parin opintoviikon verran.

Pähkinänkuoreen tiivistettynä: ajattelua uusista näkökulmista.

Opin toivottavasti laajentamaan ajatteluani. Siihen liittyen lisäksi sen, että minun tulisi pyrkiä käyttämään itseäni laajemmin monessa suhteessa. Tätä olen nyt lähipäivien aikana oikein yrittänyt noudattaa.

Mielestäni kurssin tärkein anti on oman ajattelun korostaminen, Esim. Sokrateen opit painottavat, että ihmisen pitää harrastaa sisäistä dialogia eli ajattelua, jotta voi elää hyvää elämää. Toinen tärkeä asia, mikä jäi luennoilta mieleen, on se, että saatamme käyttää itseämme hämmästyttävän kapeasti. Olenkin pohtinut, että miksi käytämme itseämme kapeasti ja miksi meillä on niin paljon ennakkoluuloja. Ihmisen pitää kuitenkin jäsentää itseään ja tietynlainen reviirijako saattaa auttaa tässä.

Tietyt jo olemassa olleet ajatukset kirkastuivat ja asiat, joita en kovinkaan paljoa ajatellut aikaisemmin, tuntuvat nyt itsestäänselvyyksiltä. Huomasin käsitteleväni yleisesti ottaen erittäin kapea-alaisesti ympärilläni pyörivää maailmaa. Vaikeuteni motivoitua opiskeluun on myös tipotiessään.

Jag fick insikt i filosofins värld, som hittillis varit mig främmande.

Kyseenalaistamaan mentaalimallejani, uuden näkökulman filosofiaan.

Laajentamaan ajatteluani.

Entistäkin enemmän arvostamaan ajatustenvaihtoa muiden kanssa.

Löytämään uusia puolia kirjallisuudesta, runoista, taiteesta yleensäkin.

Paremmin näkemään filosofian roolin systeemissä josta todellisuuteni koostuu.

Välineet ajatusten jäsentämiselle ja oikeuttamiselle on ehkä se tärkein ja lisäksi muiden ihmisten ja erilaisten asioiden ainutlaatuisuuden ja potentiaalin tajuaminen.

Opin inspiroitumaan helpommin ja lisäämään huomiota postitiivisiin asioihin. Aloin ajatella valintojani: mihin ne minua vievät ja mihin oikeastaan haluaisin mennä.

Nopeasti ilmaistuna laajensin ymmärrystäni inhimillisestä elämästä ja pääasiallisesti ymmärrystäni omista ajatteluprosesseistani ja vaintoehdoista niille.

Kurssilla opin lähinnä sanastoa ja termistöä, jolla jäsentää omaa ajatteluani ja toimintaani koskevaa ajattelua. Muuten oppimiseni jäi varsin vähäiseksi.

Kunnioittamaan omia mielipiteitäni, tavoitteitani ja koettamaan rahkeitani. Paljon jäi vielä opittavaa, nähdään ensi kurssissa.

Opin todellakin, mutta ajatteluni muutos on hitaanlainen.

Aina on mahdollista ajatella ongelmat positiivisiksi mahdollisuuksiksi ja siinä olemme hyviä, kun niin ajattelemme.

En oppinut kovinkaan paljoa uutta tietoa. Tämä ei käsittääkseni ollut tarkoituskaan, sillä luentojen ensisijainen tehtävä ei ollut tiedonvälitys. Sen sijaan luentojen herättämien ajatusten seurauksena opin paremmin tiedostamaan, mikä olisi paras tapa suhtautua elämään.

Kurssilla opin muutamia tärkeitä pointteja, kuten se että voit rikastuttaa omaa ajatteluasi toisten mielipiteillä. Sinun ei tarvitse tyrlyttää omaa mielipidettäsi saadaksesi arvostusta. Samoin mieleeni jäi Beatlessien rikastus tekniikka biisien tekemisessä. Mieleeni painui myös Maestron kuvaus, että musiikki on: "milloin se soi ja miksi se soi silloin kun se soi" eikä se mikä soi. Musiikin taustalla on paljon muutakin kuin matemaattinen tai neurologinen kaava viihdyttää kuulijaa.

Kurssille tulo sattui mielenkiintoiseen aikaan sillä vain muutamaa päivää aiemmin olin elämäni ensimmäisen kerran avannut filosofin kirjoittaman kirjan. Mielestäni kurssilla tärkein oppimani asia oli ajatteluun liityen, opin arvostamaan eri ihmisten erilaisia mielipiteitä sekä omia pohtimisiani.

Filosofia on mielenkiintoinen aihe, en ole siihen juuri perehtynyt, mutta nyt ehkä toivottavasti alan löytämään kalenteristani enemmän aikaa lukemiselle.

Alkeita aiheista: ajatteluelämän pullonkaulat, inhimmillinen kasvu, tunneäly. Luin Sengen teoksen Fifth Discipline, jota pidin erinomaisena. Työelämässä olevana pidän sitä ajatuksia antavana, minusta se pitäisi sisällyttää perusteokseksi esimerkiksi kaikille teekkareille.

Opin, että olen mentaalisten mallien alainen, erityisesti kun yritän niistä eroon. Opin olevani ennakkoluuloinen, opin että hatarasti alkanut kurssi voi sittenkin kääntyä hyväksi ja että itsetutkiskelua voi harjoittaa liikaakin, ainakin jos pitäisi oikeataan lukea teknisen tieteenalan oppiaineen tenttiin.

Opin varmasati todella paljon, mutta päällimmäisinä jäivät mieleen kokonaisuuksien hahmottaminen, historiallisen taju, asioiden nimeäminen sekä ylipäänsä ajatukset siitä, miten tulla paremmaksi ihmiseksi ja saavuttaa hyvä elämä.

Opin kurssilla katsomaan monia asioita uudesta näkökulmasta, ja saatoin jopa oppia jotain uutta itsestäni.

Ettei ajatuksia voi pakottaa tulemaan vaan niiden pitää antaa tulla silloin kuin ne tulevat. Ei tätä esseetä olisi pitänyt yrittää kirjoittaa viimeisenä iltana, vaan olisi pitännyt aloittaa jo viikkoja sitten. Opin myös ettei Esa Saarinen puhu pelkkää huuhaata, kuten ennakkoasenteissani oletin, vaan joukossa on hyödyllisiä asioita, joita on syytä pohtia.

Ajattelehmaan täysin erilailla ko ennen heh heh…

Opin kurssilla tiedostamaan ajatusteni kulkua.

I have learnt many things and no-things during this course, but I think the most useful points have been to emphasise that deep philosophical principles can be applied at all levels of life. It is reassuring, and has helped to lift a veil of cynicism, that there are well-motivated people working in today's business world. I was almost entirely ignorant of the existence and depth of the "Systems thinking" discipline, and have much to learn in this area. I could not participate as actively as I would have liked in the energikeskustelut due to my poor Finnish, but this way of dialoguing was appealing, and I will try to soften my tendency to advocate and allow more inquiry in dialogue! Surely the point of all this is to get us where we are free to learn, and not just things. To keep a sense of the whole even while immersed in some detailed operation. Clarifying where I am, and where I'd like to be heading is very relevant just now in my life.

Lukemaan filosofiaa.

Sen lisäksi, ettäopin paljon itsestäni, opin myös tarkkailemaan elämänfilosofiaani ja sen taustojen uudella tavalla. Tunnistin ajatusmaailmassani ja historiassani asioita, joille minulla ei ennen ollut käsitteitä ja joiden olemassaoloon en siten ollut koskaan kiinnittänyt erityisemmin huomiota. Opin myös mm. sokraattisia lauseita ja muiden filosofien ajatusten peruspilareita, mutta merkittävämpänä pidän oman ajattelun ja elämänfilosofian muodostamisen uudenlaista tiedostamista.

Mielestäni olen kyennyt kevään aikana muuttamaan yleistä suhtautumistani positiivisemmaksi ja arvostamaan eri yhteyksissä aiemmin negligoimiani asioita. Uskon kyynisyyteni vähentyneen ja erityisesti ystäväpiirissäni onnistuneeni huomioimaan ja hyödyntämään muiden ominaisuuksia ja toivottavasti myös antamaan itsestäni jotain.

Olin luentosarjalla toista kertaa, viimeksi edellisenä keväänä. Osasin suhtautua realistisemmin omaan lukutavoitteeseeni koskien tätä kurssia. Monesti ahdistuin siitä, kuinka innostuin filosofisista aiheista, mutta kuitenkin muut tehtävät jyräävät aikani. Toisaalta ymmärrän nyt myös, kuinka tällainen ajattelumalli on juuri haitallinen. Tämähän oli juuri yksi vahva esimerkki systeemivaikuttavuudesta. Koska ns. pakon edestä minun tulee keskittyä tiettyihin aikaavieviin koulutehtäviin, tulee minun olla helpottunut siitä vähästäkin filosofisesta materiaalista, johon voin keskittyä. Ja koska tiedostan eri ajattelutapojen ja ajatusmallien rikkauden, se kaikki painettu tieto on olemassa minua varten, kun minä ehdin siihen keskittyä.

Muutamat teemojen asenteet toistuivat viime keväästä. Uomaelämän sijaan keskittyminen pullonkauloihin toi uuden perspektiivin omaan arkielämään ja sen rajoittuneisuuteen. Nyt syvennyttiin enemän arkielämän rikastuttamiseen kuin eri filosofien oppeihin. Tietämykseni Sengestä syveni myös. Kirja on ollut minulla lainassa jo usean kuukauden ja löydän siitä yhä uusia ideoita, kun vain ehdin siihen taas tarttua. Kantavana ajatuksena luentosarjasta minulle on jäänyt personal masteryn ylläpito läpi elämän. Sen avulla arki muotoutuu vivahteikkaammaksi eikä myöskään jumiudu toistamaan itseään.

Jo aiemmin olin tutustunut toisiin ihmisiin laajentavana voimavarana, mutta kurssi vahvisti aiempaa näkemystäni siitä, että ihmisten kautta opimme itseämme, jopa enemmän itsestämme kuin tästä toisesta ihmisestä.

Ajattelu omana voimavarana tavalla, että käytän sitä monipuolisemmin, muuhunkin kuin välttämättömään opintoihin liittyvään tai helpottaakseni yksinkertaisesti kanssakäymistäni toisten ihmisten kanssa, oli myös uinuva asia minussa. Ajattelumekanismien ajattelun kautta tuntui nousevan uutta potkua ja tehoa ajatteluun sekä jäsentämiseen.

Kokonaisuuden merkityksen korostuminen pienemmistä paloista, jotka on kaikki hallittava saavuttaakseen kokonaisuuden, tuntuu ajatuksena loogiselta niin koneensuunnittelussa kuin monessa muussakin, mutta ajattelussa tietoa jaetaan monesti aforismien kautta kuin rusinoita pullasta poimien, joten kattavampi kokonaisuus filosofisesta aihepiiristä oli varsin tervetullut elämys kokemuspiiriini.

Lyhyesti sanoen, tämä kurssi on synnyttänyt ajatuksen liikettä ja ylläpitänyt liikettä jota aikaisemmat kurssit ovat jo tuottaneet. Näitä eri kurssien synnyttämiä ajatuksen prosesseja on mahdoton erottaa toisistaan mutta yleisesti sanoen, koen eläväni vahvemmin kuin vielä pari vuotta sitten. Samalla on vaikea erottaa elämän muita kasvattavia tekijöitä kurssien antamista kipinöistä. Uskon, että olisin kasvanut tänä aikana muutenkin, vaikken olisikaan osallistunut näille kursseille, mutta kurssit ovat toimineet katalyytteina, vahvistaneet ja nopeuttaneet kasvamisen prosessia, ja samalla antanut siihen värejä joita siinä ei muuten olisi ollut. Tätä kirjoittaessa kuuntelen Lisa Nilssonin vasta ilmestynyttä kokoelmalevyä ja tämä musiikki todella koskettaa. Ilman sitä itsevarmuutta ja rohkeutta koittaa uusia asioita jota olen varsinkin syksyn kurssilta saanut, en olisi tätä levyä varmaan ostanut. En olisi kokenut näitä kylmän ja kuuman samanaikaisia väristyksiä. Aivan kuin elämän värit olisivat juuri nyt kirkkaampia kuin koskaan. Pöydällä vieressäni lojuu avonaisena ranskan alkeiden kirja. Olen menossa kesällä lyhyelle matkalle Ranskaan ja päätin opiskella sitä ennen ainakin kielen alkeet. Olen ollut ennakkoluuloinen ranskan kieltä, ja kaikkea ranskalaista ja ranskalaisia kohtaan ja vieläpä tietoinen näistä ennakkoluulosta jo jonkin aikaa. Havainto ajatuksen ja älyn erotuksesta, juuri siitä joka erottaa systeemiajattelun ja -älyn, ``pakotti'' minut ostamaan kirjan ja opiskelemaan kieltä, ja saattoi minut vielä innostuneeseen tilaan. Pelkkä tietoisuus ennakkoluulosta ei riittänyt -- siitä piti myös päästä eroon -- vasta käytännön teot erottavat älyn pelkästä ajattelusta. Pyrin älykkyyttä kohti. Matka sinne tuntuu jännittävältä, ylevältä ja innostavalta. Jo tämän havaitseminen on suuri saavutus.

Opin kurssilla käsitteen systeemiäly. Tämä voisi jostain palautteen lukijasta kuulostaa vähältä, mutta tosiasiassa jo tämän käsitteen hahmottaminen on enemmän kuin toivoin. Jos sanoisin oppineeni käsitteen polkupyörä, ymmärtäisivät kaikki minun oppineen ajoneuvon, jossa on kumirenkaat, polkimet, ketju, vaihteet, jne. Lisäksi he tieätisivät minun oppineen yhdistämään polkupyörän renkaat aiemmin tuntemaani kumituotteiden joukkoon, vaihteet samaan kategoriaan voimansiirron kanssa kuin autonvaihteet, polkupyörän osaksi ajoneuvo-käsitettä, jne. Samalla tavalla opin käsitteen systeemiäly, yhdistelin erilaisia ajatuksia, joille takennan oman ajatteluni, yhden katon alle. Loin monia uusia ristiviittauksia omien ajatusteni välille, jolla hahmotin taas kokonaisuutta hieman paremmin. Sen lisäksi sain joukkoon ripauksen Esa Saarisen kokemusperäisiä tarinoita (joiden voimaa ei voi aliarvioida) sekä hitusen teoriapohjaa uutena tietona. Vihoviimeiseksi opin kypsentämään ajatuksiani kirjoittamalla, monet assosiaatiot syntyivät loppujen lopuksi omalla aivovoimalla, reflektioesseen muodossa.

Koin saavani luvan kokeilla myös keskeneräisten ajatusteni viemistä paperille saakka, jonka seurauksena avautui lukittu tilanne, johon olin joutunut väitöskirjani yhteenvedon kirjoittamisessa. Siitä avauksesta olen erittäin kiitollinen kaikille osapuolille, jotka ovat tuoneet filosofian opiskelun TKK:lle.

Näin mikä potentiaali piilee käsitteiden selkeässä määrittelyssä ja käsitteiden takana olevien taustaoletusten tutkimisessa.

Sain erinomaisen paljon uusia virikkeitä omien käytännön asioiden ratkaisujen pohjaamiseksi selkeämmälle ajattelulle. Olen vielä vasta alussa luentojen ja oheismateriaalin suomien mahdollisuuksien hyväksikäytössä. Tähän saakka mullistavimpina olen kokenut Sokrateen kyseenalaistavan metodin Saarisen esittämässä kehikossa ja Irigarayn kehoituksen tehdä jatkuvasti työtä kehittyäksemme puhekykyisiksi subjekteiksi.

Oppiminen on elinikäinen prosessi. Mitä kurssilla opin? Löysin itseni useamman kerran ajattelemasta uusia asioita, löysin loistavan kirjan, Pienen Kirjan Suurista Hyveistä. Viihdyin kurssilla. Opin? Tulinko jotain oppimaan? Oivalluksia, pieniä asioita, hyviä muistiinpanoja! Mitä kurssillavaikutuin? Monestikin! Hankalan karsinoiva sana tuo oppiminen. Kurssi jatkuu, kurssi antoi alkusysäyksen yhdelle, usealle kaarelle jota matkaan eteenpäin kohti joitakin vielä tarkentamattomia päämääriä. Systeemiajattelu on kampeamista näitä ratoja kohti omaa tavoitetilaansa.

Ajatteleminen on osittain kinni käsitteistä. Käytän elämässäni jatkuvasti kolmea kieltä (ruotsi, suomi, englanti), joten käsitteistön luominen on minulle haaste luovuudessa. Leif Segerstam oli tässä minulle inspiraation lähde - jos kieli jota kunakin hetkenä käytän ei näytä taipuvan ajatusteni suuntaan, kuka sanoo että minun on pysyttävä siinä kielessä. Esseeni onkin englanniksi, koska se käsittelee omaa alaani, jonka pääkieli englanti on.

Vaikka työni on pitkälti ajattelemista, niin pelkällä ajattelemisella ei pääse pitkälle. Voisin hyvinkin pohtia jotain ongelmaa monta päivää löytämättä kuitenkaan hyvää ratkaisua, jos en tietoisesti samalla mieti miten ajattelen asiaa. Ratkaisun löytäminen saattaa vaatia tietoista työtä sekä oman ajattelutoiminnan hahmottamisessa että yhteistyössä muiden kanssa.

Ajattelemisen ajatteleminen on kivaa. Se on "ylärekisteriä".

Ajattelemisen ajattelemisen ajatteleminen on vaikeaa. Tällä metatasolla kykenen harvoin ilmaisemaan ajatuksiani selkeästi. Tunnen olevani hukassa. Kuitenkin hukassa oleminen ei ole paha asia, koska otan asenteeksi vanhan tutun mietelauseeni "eksyminen on hauskaa - varsinkin hyvässä seurassa". Ja tällä kurssilla seura on ollut mitä parhainta.

Ennen kaikkea olen oppinut miten vähän tiedostan omia ajatuksiani, ja miten paljon pullonkauloja minulla saattaa olla. Olen saanut sysäyksen jatkaa tutkimusmatkaani omien ajatuksieni, ja muidenkin ajatusten, syövereissä. Omien ajatuksieni tutkiminen on osaa työtäni, osaa minuuttani ja osittain mitä olen.