DIALOGISEN VUOROVAIKUTUKSEN TAIDOISTA

Sebastian Slotte: Dialogisen vuorovaikutuksen taidoista (S2001)

Sisällys

Johdanto
Miten dialogi eroaa väittelystä?
Dialogin taidot ja hyveet
Lopuksi

Johdanto

Vaikka tämä opas pääosin koskee dialogia, esitetyt taidot ja hyveet ovat myös perustavia perinteisessä Creative Problem Solving ajattelussa. Luovan ongelmanratkaisun seminaarin keskusteluissa pyritään dialogiseen vuorovaikutukseen. Yhdessä ajattelun taidon menetelmänä ja ongelmanratkaisun metodina dialogi on ylivertainen verrattuna esimerkiksi väittelyyn, ja keskusteluun. Dialogi on tiedostettu aivomyrsky. Dialogin toteuttamistapoja on erilaisia. Tässä pyrin tuomaan esiin sen, mikä on keskeistä kaikissa dialogeissa ja yhteistä kaikille dialogeille, joiden tavoite on yhdessä ajattelun taito, ongelmanratkaisu ja yhdessä oppiminen. Tarkoitus on esitellä dialogin hyveet, jotta ne tulisivat tutuiksi seminaarin alkaessa.

Sana dialogi on peräsin kreikasta. Se käännetään usein vuoropuheluksi ja viittaa siten kahden tai useamman ihmisen keskusteluun. Tunnettuja esimerkkejä tällaisista dialogeista ovat monet näytelmät ja Platonin dialogit. Platonin dialogit eivät kuitenkaan ole malliesimerkki sellaisesta kunnioituksesta keskustelijoiden kesken, johon dialogisessa vuorovaikutuksessa pyritään. Kuitenkin Platonin dialogien piikittelevä sankari Sokrates ja hänen nöyryytetyt keskustelukumppaninsa voivat opettaa meille jotakin tärkeää yhdessä ajattelemisen taidosta. Sokrateen avulla opimme tutkimaan omia näkemyksiämme ja näkemään, missä määrin ne ovat epäjohdonmukaisia, ennakkoluuloihin perustuvia tai pelkkiä olettamuksia. Sokrateen keskustelukumppanit opettavat, että näkemyksemme todella voivat olla virheellisiä ja että niiden korjaaminen, tuskankin kautta, voi olla tärkeää.

Dialogi -sanan juuret ovat moniselitteisempiä, sillä dialogi voidaan myös ymmärtää teorian, käsityksen tai käsitteen läpikäyväksi tutkimukseksi. Sana dialogi koostuu kreikan kielen sanoista dia - läpi ja logos - sana. Näin dialogi voidaan myös ymmärtää sanan läpikäyväksi tutkimukseksi. Dialoginen vuorovaikutus perustuu tähän näkemykseen.

Miten dialogi eroaa esimerkiksi väittelystä?

Väittely

Väittelyssä keskustelijat yrittävät voittaa keskustelun. Hyvä esimerkki väittelystä on vaalikeskustelu. Sen päämääränä ei ole tutkia mikä teoria, mielipide tai toimenpide on paras. Sen sijan pyritään osoittamaan - kaunopuheisuudella tai haukkumalla vastaväittelijän henkilökohtaisia ominaisuuksia - miksi vastaväittelijä on väärässä. Päämääränä ei kuitenkaan ole ongelmien ratkaiseminen, teorioiden tai toisten näkemysten tutkiminen. Väittelyn tarkoitus ei ole vaihtaa, muovata ja parantaa omia näkemyksiä keskusteltavasta asiasta. Harvemmin television vaalikeskusteluissa on nähty poliitikko joka kiittää vastaväittelijää uudesta ja paremmasta näkemyksestä tai iloisesti hylkää näkemyksensä koska huomasi olleensa väärässä.

Dialogi

Jokainen osallistuja tuo mukanaan omat ainutlaatuiset mielipiteensä, uskomuksensa, olettamuksensa ja näkemyksensä. Dialogin lähtökohtana on että osallistujat huomaavat ja hyväksyvät erilaisten näkemysten ja mielipiteiden olemassaolon. Tavallisessa keskustelussa pyritään löytämään yhteinen tai sopiva vastaus. Dialogi on uuden oivaltamista. Dialogin tarkoitus ei ole taistella erilaisten näkemyksien puolesta tai vastaan, vaan löytää yhteinen mielekäs tapa käsitellä niitä.

Seuraava dialogi on elokuvan Tanssii susien kanssa käsikirjoituksesta. Se perustuu sioux-intiaanien perinteisen dialogityyppiseen keskustelutapaan. Sioux-intiaaniheimon päällikkö on koonnut heimon vanhempien neuvoston liittovaltion sotilaan (Kevin Costner) tunkeuduttua heidän alueelleen. Kyse on vakavasta kriisistä, sillä valkoisen miehen tunkeutuminen alueelle saattaa merkitä heimon elinolojen äkillistä muutosta ja selkkausta valkoisten kanssa.

Tuulitukka: En välitä puhua tästä valkoisesta miehestä. Mitä tahansa hän on, hän ei ole sioux, ja siksi hän on vähempiarvoinen. Ajatus siitä, että lisää valkoisia on tulossa, saa minut nauramaan.
Potkiva lintu: Tuulitukan sanat ovat voimakkaita, ja minä olen kuunnellut niitä. On totta, että valkoiset ovat köyhä rotu ja vaikeasti ymmärrettävissä. Mutta älkäämme erehtykö, valkoiset tulevat.
Tuulitukka: Potkiva lintu katsoo aina eteenpäin ja hyvä niin. Mutta tämä mies on merkityksetön. Otan mukaani joitakin miehiä ja ammumme muukalaiseen pari nuolta. Jos hän todella on voimakas, hän ei haavoitu. Jos hän ei ole voimakas, hän kuolee.
Poppamies: Kukaan mies ei voi käskeä toista miestä. Mutta valkoisen miehen tappaminen on monimutkainen asia. Jos tapat yhden, miehiä tulee lisää.
Päällikkö: Tämä kysymys on omiaan hämmentämään. On vaikea tietää, mitä pitäisi tehdä. Meidän on puhuttava lisää tästä.

Tämä keskustelu sisältää periaatteessa kaikki dialogin ja hyvän keskustelun merkit. Siinä pidättäydytään arvostelemasta, kunnioitetaan vastapuolta, ajatellaan ja vaihdetaan näkemyksiä yhdessä sekä uskalletaan kertoa oma näkemys.

Dialogin taidot ja hyveet

Seuraavat taidot ja hyveet ovat pääosin esitetty suhteessa ulkoiseen dialogiin eli dialogiin muiden ihmisten kanssa. Niitä voi myös pienellä vaivalla soveltaa sisäiseen dialogiin eli dialogiin itsesi kanssa. Niiden lopullinen luonne, merkitys ja hyöty on avoin. Niitä ei myöskään voi oppia ulkoa. Taitoja on harjoiteltava konkreettisessa tilanteessa, dialogissa, kun kohtaamme toisia ihmisiä.

Arvostelemasta pidättäytyminen

Arvostelemasta pidättäytyminen on dialogin ja luovan ongelmanratkaisun ehkä tärkein taito. Arvostelemasta pidättäytyminen vaatii, että et heti päätä onko keskustelukumppanisi näkemys oikea vai väärä. Uuden oppimisen ja uusien ratkaisujen löytämisen esteeksi osoittautuu usein oma äänekäs itsemme. Arvostelemasta pidättäytyminen tarkoittaa avointa mieltä. Ideana on, että ikään kuin asetat omat näkemykset sivuun kuin kuuntelet muita. Älä kiellä omia ajatuksiasi mutta anna niiden levätä. Pyri näkemään asiat muiden näkökulmasta. Kuuntele ja pyri ymmärtämään ystäväsi näkemys.

Se ei välttämättä ole helppoa. Haluamme määritellä ja luokitella asioita ja tapahtumia. Etsimme niin innokkaasti todisteita omien näkemyksiemme puolesta, että unohdamme todisteet ja argumentit niitä vastaan. Ja kun kohtaame vieraan, vastakkaisen tai oudon näkemyksen, etsimme taas niin innokkaasti todisteita niitä vastaan, että unohdamme kysyä mitkä asiat puhuvat niiden puolesta. Tämän välttäminen vaatii rohkeutta.

Pidättäydy arvostelemasta, anna varmuuden levätä, jätä ehdoton mielipiteesi kuivumaan ja anna itsellesi tilaisuus löytää mahdollisuuksia, joista ennen et edes uneksinut.

Kuuntele. "Dialogin sydän on yksinkertainen mutta sinnikäs kuuntelemisen taito.

Kuunteleminen vaatii sanojen kuulemisen lisäksi oman äänekkään itsemme ymmärtämistä, hyväksymistä ja siitä vähitellen luopumista. Kun tutkimme kuuntelemista huomaamme, että kuunteleminen on laajeneva tapahtumaketju, joka auttaa meitä kirkkaamin havaitsemaan, miten osallistumme itseämme ympäröivään maailmaan" (Isaacs, Dialogue)

Ad hominem -ajattelun välttäminen

Ad hominem (miestä vastaan) -ajattelussa esitettävä asia ja esittäjä sekoittuvat toisiinsa. Jos et siedä keskustelukumppanisi mielipidettä, koska et pidä hänen henkilöhistoriastaan tai ulkonäöstään, syyllistyt ad hominem -ajatteluun. Ehkä et pidä hänen elämäntavastaan tai hiustyylistään, mutta se ei kuitenkaan automaattisesti merkitse, että keskustelukumppanisi olisi aina väärässä, valehtelisi tai olisi tietämätön. Kunniota keskustelukumppaniasi.

Ajattele yhdessä

Älä yritä voittaa yksin - yritä voittaa yhdessä muiden kanssa. Dialogissa pyritään luomaan yhteinen allas, jossa kaikkien mielipiteet, kertomukset ja oivallukset ovat vapaasti poimittavissa tarkastelun kohteeksi. On koko ryhmän vastuulla mitä niille tehdään. Koska kukaan ei yksin ole vastuussa esitetyistä mielipiteistä, on myös helpompi muuttaa mielipidettään. Akateemisissa keskusteluissa ja seminaareissa vallitsee usein päinvastainen ilmapiiri. Näkemyksiä ei saa muuttaa. On kynsin ja hampain taisteltava oman teesinsä puolesta kasvojen menettämisen pelossa. Siinä on omat puolensa. Dialogissa on kynsin ja hampain taisteltava muiden kanssa ja otettava jokainen näkemys vakavasti. Se vaatii joskus oman näkemyksen muutamista. Mutta eikö uuden oivalluksen löytäminen - vaikka se on ristiriidassa vanhan mielipiteesi kanssa - ole sen arvoista! Pyri siis löytämään järkeä ajatuksissa, jotka ensin vaikuttavat oudoilta. Tue keskustelukumppanisi väitteitä ja kysy muiden ihmisten mielipiteitä. Pidä yllä innostava ja motivoiva asenne. "Kehitä sellainen asenne, että jokainen idea on hyvä idea... Muista että monesta maailman nerokkaimamasta ideasta tehtiin alussa rankkaa pilaa... Kyynisyys ainoastaan ehkäisee luovaa ajattelua" (Requirements for Creative Thinking).

Esitä näkemyksesi

Uskalla ilmaista omat näkemyksesi. Osallistu keskusteluun. Muista että muut eivät ole tuomitsemassa vaan tukemassa sinua. Sano mitä todella ajattelet, koet, tunnet tai uskot - älä sitä mitä sinun odotetaan sanovan. Ole rehellinen ja vilpitön kuin esität näkemyksen tai epäilyn. Pyri selkeään ja ymmärrettävään ilmaisuun. Älä kuitenkaan "brassaile" tietämykselläsi, älä esimerkiksi ilmaise itseäsi näin: "Kuten kaikki tiedämme Aristoteleen Metafysiikassa klassinen totuuden korrespondenssiteoria on esitetty ensimmäistä kertaa" jos et ole varma, että kaikki osallistujat todella tietävät asian, tuntevat teoksen ja ymmärtävät kaikki oleelliset käsitteet jos et ole valmis niitä selittämään.

Lopuksi

Muista, että nämä ovat taitoja ja hyveitä - eivät sääntöjä. Kukaan ei hallitse niitä suvereenisti. Yhden taidon tai hyveen oppiminen ja hyödyn oivaltaminen keskustelutilanteessa on jo itsessään suuri asia.

Sebastian Slotte FM, Luovan ongelmanratkaisun seminaarin assistentti 2001-2004 Systeemianalyysin laboratorio, TKK

Lainaukset

Teamworks Module, Lesson 4: Creative Problem-Solving, Requirements for Creative Thinking
Isaacs, William (1999). Dialogue and the Art of Thinking Together, Doubleday, New York.